Tehdasmatka Kästlen suksitehtaalle 9/24
Laitoin tuohon tekstiin muutamia linkkejä kaupunkien ja hotellien kohdalle joista näkee kuvia kun olen niitä huono napsimaan.
Tiistaina 10.9. illalla tuli ajettua Särkisalosta Turun satamaan. Tallink Siljalla mentiin yli Tukholmaan.
Ke 11.9. Tukholmasta kohti Ystadia. Linköpingin jälkeen päätin luopua kohti Kööpenhaminaa menevästä motarista ja valitsin pienempiä teitä. Keli muuttui Suomen helteistä +9 asteen vesisateeseen jota tuli ihan reippaasti. Växjössä käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin. Ystadissa keli oli mukava kun sinne päästiin. Käytiin ekaksi matkailu-infossa josta haettiin vähän esitteitä ja karttoja. Sitten n. 6 km kaupungin ulkopuolelle majoitukseen Stora Herrestad B&B. Isäntä oli ystävällinen ja esitteli vähän alueen ja majoituksen historiaa. Yritin pärjätä Ruotsin kielellä ja se meni aika hyvin. Lähdettiin illalla maastopyörillä ensin kaupunkiin ja sitten vähän ympäristöön. Keli oli hyvä ja hyvä lenkki tuli tehtyä.
Pyöräilyä Ystadissa Wallanderin maisemissa
To 12.9. aamulla seitsemän aikaan rouvan kanssa hölkäämään n. 35 min. Sitten todella hyvä aamiainen hotellissa. Pieni huilaus ja sitten lähdettiin pariksi tunniksi vielä pyöräilemään ympäristöön. Heti lenkin jälkeen sadekuuro ja keli alkoi viilenemään. Iltapäivällä ajettiin satamaan ja Unity Linella kohti Puolan Swinoujscietä. Viiden tunnin merimatka joka oli varattu jo ajat sitten. Laivalla väljää ja siistiä. Vähän asiakkaita ja paljon henkilökuntaa. Erittäin kaunis paikka johon laiva illalla saapui. Siitä sitten n. 60 km hotelli Tawerna Panoramaan Stepnicaan. Varasin hotellin vasta aamulla. Pimeällä päästiin perille ja respa oli jo kiinni. Viestinä tuli ohjeet sisäänpääsystä. Avain oli sitten laitettu väärän huoneen kohdalle. Kun sitä sitten sovittelin oveen tuli sisäpuolelta Saksalaismies avaaman oven ja sitten seliteltiin ja pahoiteltiin. No oma huone sitten löydettiin ja oli tosi hyvä, siisti ja tilava. Kaupassa käytiin vähän iltapalaa hakemassa ja sitten pää tyynyyn.
Pe 13.9. aamulla 7 maissa hölkkäilemään 30 min ensin rannalle ja sitten vähän sen ulkopuolelle. Oikein viihtyisän tuntuinen pikkukaupunki, siis Stepnica. Sitten aamiainen joka oli katettu asiakkaille valmiiksi ja oli taas tosi hyvä. Saksalaispariskunta jota illalla avaimen sovituksessa väärään oveen häirittiin, oli samaan aikaan viereisessä pöydässä. Olivat pitkällä pyöräretkellä josta sitten keskusteltiin. Ei jäänyt mielipahaa kenellekkään.Tästä kohti Saksan Bornaa josta olin jo keväällä varannut majoituksen. Matkalla alkoi sataa aivan älyttömästi ja lämpötila laski taas alle + 10. Berliiniä kun ohitettiin itäpuolelta moottoritietä, niin sitten se tapahtui...kolari motarilla. Kahdessa tunnissa päästiin n.18 km eteenpäin. Motarilla ei ole juurikaan liittymiä, joten liikennettä ei voi ohjata kiertotielle. Päästiin sitten illalla perille Bornaan jossa majoitus Hotel zur Schlossmuhlessa. Frohbugista jossa olisivat matkan toisena päätarkoituksena olevat moottoripyöräkisat, ei oikein majoitusta löytynyt kun keväällä niitä katselin. Otin siis Bornasta tai oikeastaan siihen liittyvästä Zedlitzin-kylästä, mutta "kylä oli hiljainen". Käytiin Frohburgin Lidlistä vähän hakemassa eväitä ja sitten hyvää yötä!.
La 14.9. aikaisin aamulla pakkasin fillarin ohjaustankoon retkituolin ja reppuun varavaatteita. Lämpötila jossain + 8 paikkeilla ja reipas tuuli. Matkaa Frohburiin oli n. 10 km jonne johtavan pyöräilyreitin olin tiedustellut etukäteen. Frohburgissa siis moottoripyörien katuratasarjan IRRC-osakilpailu. Menin rata-alueen portin lähellä olevalle huoltoasemalle kahville ja kävipä tuuri. Tapasin Erno Kostamon joka on viimeisinä vuosina ollut Imatranajossa voittamaton vaikka sinne on osallistunut esim Man-saaren kilpailujen moninkertaisia voittajia, jopa kv-legendoina pidettyjä kuljettajia. Erno oli tullut Saksaan voittamaan. Kymmeniä kertoja olen käynyt seuraamassa useissa maissa moottoripyörien rata-ajokisoja, niin MotoGP-tasolta SM-tasolle. Rata-ajot ovat rata-ajoja ja katurata-ajot ovat ihan oma kategoriansa. Kyllä nousee "karvat pystyyn" kun nämä kaverit kallistaa kurviin 300 km/h ja rata on n. metrin korkeammalla kuin ympäristö joka on peltoa ja tai vaikkapa pusikkoa. Radalla lisäksi liikenteen aiheuttamaa epätasaisuutta ja tietysti keski- ja sulkuviivat. Katselin koko päivän harjoitus- ja aika-ajoja. Sitten illalla pari kisa-lähtöä. Ensimmäinen Superbike kisa keskeytettiin heti eka kierroksen jälkeen kun Erno oli kärjessä. Aika-ajoissa parhaiten pärjännyt Italialainen Luca Salvadori ja Saksalainen Didier Crams kolauttivat Ernon takana kovavauhtisessa kurvissa yhteen. Siinä meni sitten melkein pari tuntia kun ambulansseja + pelastushelikoptereita pyöri alueella. Uusintalähdön voiton Erno toi Suomeen. Yleisölle ei onnettomuudesta tiedoitettu mitään.
Frohburgin "katu"rataa
Su 15.9. aamulla aamukahville samalle huoltoasemalle. Erno oli taas paikalla ja häneltä sain tiedon eiliesestä. Luca Salvadori oli menehtynyt. Sitten vaan aloitettiin päivän kisat hieman säädetyllä aikataululla. Olihan se taas surullista, mutta kun niin monta kertaa lajin kuljettajatkin ovat sanoneet sen kuuluvan osana tähän. Pääkisoina ovat siis IRRC-sarjan SSP- ja SBK-kisat. SSP on 600 cm3 ja SBK on 1000 cm3. SSP-kisan 1 lähdön vei Tsekin Marek Cerveny ja SBK-kisan Saksan David Datzer. Erno sijoittui toiseksi...lähtö meni pieleen. Aikataulun vuoksi lähdimme vaimon kanssa kun puolet päivän kisalähdöistä oli ajettu. Kaikkien luokkien toiset lähdöt jäi siis näkemättä. Erno muuten voitti sen toisen lähdön. Sitten lähdettiin ajamaan kohti Tsekkiä ja Prahaa. Vettä satoi ja lämpötila kävi rajaseudulla ylhäällä n, +7 asteessa. Jätin vaimon Prahaan ja jatkoin kohti Nove Mestoa. Pääsin sinne n, 20 aikaan illalla. Netistä sain ostettua moottoritiemaksun joka Tsekissä vaaditaan...aiemmin ne olivat myynnissä huolto-asemilla?
Kästle oli varannut vieraalle majoituksen omasta recidencestä. Tästä n. 1 km tehtaalle
Ma 16.9. aamulla lenkille vesisateessa tutustumaan Nove Mestoon na Moraveen. Suomen uutisissa on kerrottu alueella olevista tulvista, mutta ainkaan täällä sellaista ongelmaa ei ollut näkyvissä??? Vettä tosin satoi. Aamulla heti tapasin hotellissa Kästlen myyntipäällikön. Klo 7.30 tehtaalle myyntipäällikön ja Suomen agentin kanssa. Vastassa oli tehtaan tuotantopäällikkö. Aamupala ja lyhyt palaveri ja sitten mentiin tehtaalle. Käytiin tuotantolinja läpi kutakuinkin logistiikkajärjestyksessä. Mielenkiintoisia asioita ja yksityiskohtia vaikka jo kolmella suksitehtaalla olen päässyt tutustumaan. Esitin niitä teknisiä kysymyksiä joita viime talvena yritin sähköpostin välityksellä selvittää. Sain aika hyvin vastaukset. Lounas tehtaan henkilöstöruokalassa. Sitten mentiin ns "racing service"puolelle. Sukset oli jaettu kahteen kategoriaan. Oli suoraan tuotannosta tulleita suksia ja sitten jo urheilija-sopimuksen tehneiden mittojen mukaan valittuja jotka olivat jo pohjustettuja. Kolmas paikka josta suksia löytyi oli warehouse muutaman sadan metrin päässä. Ongelma tässä oli se, että warehouseen sukset tulevat paritettuna, mitattuna ja pareittain muoviin pakattuna. Muoviin pakatuista sopivin etsiminen???
Olin heinäkuussa tehnyt yhteenvedon Suomen kisasuksi-ennakkotilauksista jossa oli asiakkaiden toiveet. Elokuun puolessä välissä tuli vielä lisätilauksia joiden perustella tein uuden yhteenvedon jonka lähetin myyntiorganisaatiolle varsinaisen tilauksen tekemistä varten. Yhteenveto tarkoittaa sitä, että kun tulee asiakkailta vaikkapa toive kostean kelin luistelusuksesta n. 80 kg:lle...pitää ensin valita Plus-malli ja sitten etsiä painotaulukosta oikea painoluokka ( soft / medium / hard ). Painoluokat menevät mukavasti limittäin, niin pitää valita se luokka jonka mahdollisimman keskelle hiihtäjän paino sijoittuu. Tämä ei siis ole suksen valintaa, vaan tällä hoidetaan toimistopuoli kuntoon joka oli osaltani extrahomma, mutta ajattelin, että se helpottaa jonkun muun työtä? No nyt sitten kävi niin, että tilaus ei ollut edennyt siten kuin se olisi prosessin kannalta pitänyt. Toki olisin vielä etukäteen voinut asiaa varmistaa, että onko se edennyt, mutta luotin näköjään järjestelmään liikaa! Ei ollut "racing servicessä" tarpeeksi tietynlaisia suksia. On helpompi valita tuotannosta suoraan "suurinpiirtein" sopivia suksia kuin alkaa purkamaan varastossa olevista muovipakkauksia pois tai alkaa siklata muista "racing servicen" suksista varsinkin kun ne on jo varattu. Niistä "suurinpiirtein" sopivista ( suksissa on tarkat specsit, joiden perusteella sen suurinpiirtein parin löytää ) sitten valitaan käsin mittaamalla ja tuntumaa ottamalla se sopiva.
Jonkinverran siis sai suksia valittua. Ongelma oli se, että kun kyse oli siis kilpasuksista, tilaajista taas suurin osa ei ollut ihan kilpahiihtäjän mitoissa. Lisäksi Suomalainen haluaa mielellään melko lyhyen suksen?
Kisasuksi puristimesta. Tämän jälkeen reunat leikataan ja hiotaan
Tehtiin päätös: Teen uuden taulukon helpottaakseni tehtaan henkilöstön työtä. Laitoin taulukon järjestykseen jossa valittavat sukset olivat malli kerrallaan pituusjärjestyksessä ja jokaisen pituuden kohdalla oli hiihtäjien painot järjestyksessä. Tällöin valintaa helppo tehdä malli ja pituus kerrallaan. Viimeisessä sarakkeessa on sitten liike jonka kautta sukset on tilattu, mutta nyt tehtaan porukan ei tarvitse sitä huomioida ollenkaan. Kaikki menee vaan Suomeen ja samaan paikkaan. Me sitten täällä laitamme jakelun / laskut kohdalleen. Meni muuten pari-kolme tuntia ko taulukon laatimisessa. Vaikka sen kuinka tarkasti tekee ja kun laskee sitten molemmat taulukot, löytää yleensä yhden parin virheen, mutta missä se virhe on?
Tehtaan henkilöstö, tässä tapauksessa = tuotantopäällikko + tekninen asiantuntija ( Lukas Bauerin henk.koht huoltomies vuosien takaa ) lupasivat tehdä parhaansa jotta löytävät meiltä puuttuvat sopivat sukset mahdollisimman nopeasti. Selvästi havaitsin, että heitäkin asia harmitti. Jos olisin itse saanut kaikki valittua, oli suunniteltu, että viikon päästä ne olisivat olleet Vuokatissa. Oltaisiin siellä pohjustettu/hiottu ne hiihtokuntoon. Nyt tähän tulee varmasti muutos, mutta ei anneta periksi. Tästä varmaan opitaan. Itsellä tämä aiheuttaa aikatauluongelmia kun olen lupautunut hiihtotunneli Finnfoam Paippiin kausiapulaiseksi. Tunnelin sesonki alkaa suurinpiirtein viikolla 41. Nyt sitten pitää saada sovitettua pari Vuokatin reissua tähän samaan ja kun niihin matkoihin menee aikaa. Pitää varmaan ajaa yöllä? Tottakai olin erittäin pettynyt, että homma kaatui tällaiseen koska matka siltä osin oli turha ja tulihan siitä "hieman" kustannuksiakin.
Illalla käytiin sitten tämän avainporukan kanssa vielä päivällisellä paikallisessa ravintolassa ja meni siinä pari-kolme tuoppia paikallista huippuoluttakin. Kyllä se tunnelma siitä hieman piristyi.
Ti 17.9. heti taas hölkkäilemään Nove Meston urheilukeskukseen = biathlon center. Sitten aamiaiselle tehtaalle ja sen jälkeen teknistä palaveria teknisen asiantuntijan kanssa. Piirrettiin oikein paperille painekäyriä ja keskusteltiin. Löydettiin aika hyvä yhteinen "sävel".
Iva Fousekin kanssa tällaisia piirreltiin
Sitten lähdin kohti Prahaa josta noudin vaimon kyytiin. Aluperin olimme suunnitelleet, että menisimme Slovakian kautta Puolan Zakopaneen jossa olemme muutaman kerran käyneet vaeltamassa Tatra-vuoristossa. Vaikka keli teki nyt tiistaina täyskäännöksen ja aurinko tuli esille ja alle +10 asteen päivälämpötilat ja vesisateet jäivät taakse, päätimme, että "tämä oli tässä". Kotiin suorinta tietä, mutta Puolan tulva-alueita väistellen. Autossamme oli muutaman viikon ollut häiriö jäähdytyspuolella jossa kuormituksen noustessa jäähdytysjärjestelmä "hörppää" jostain ilmaa ja ilmalukko muodostuu juuri sopivasti lämpötilan mittausanturin kohdalle. Hetkessä lämpötilan osoitus punaiselle, tehot putoaa ja samantien lämpötila putoaa ja sitten taas toimii. Tämä oli ilmennyt kotimaassa peräkärryn kanssa pitkissä moottoritien nousuissa. Autoon tehtiin ennen matkaa remonttia, mutta matkalla ilmeni, että se ei tullut vielä kuntoon. Ajatus oli, että kun kuorma ilman kärryä on pienempi, ei tulisi ongelmaa. Ei muuten olisi tullutkaan, mutta Tsekissä ne moottoritien nousut ovat 5 x pidempiä kuin Suomessa ja jyrkempiä. Tämä ongelma, huonot säät, ikävä onnettomuus mp-kisoissa ja huonot fiilikset suksien valinnasta "auttoivat" päätöksen teossa, että kotia kohti. Lisäksi joka kerta kun näppäili google mapsiin jossa näkyi oma sijainti, aina oli tulvavaroituksia.
Kun auto siis kiukutteli, siirryimme pois moottoritieltä ja sitten pikkuteitä pitkin Elbe-joen rantaa Tsekistä Saksan puolelle. Oli muuten joessa vettä, oikein kohisi paikoin. Sitten kiivettiin jokilaaksosta ylängölle ja pikkuteitä pitkin Puolan puolelle. Ei muuten ollut tarkastuksia Puolan ja Saksan rajalla vaikka uutisissa niin annettiin ymmärtää. Illalla pääsimme Zielona Goraan POL jossa hotelli Novyyn. Uusi hotelli hyvällä palvelulla, tosin teollisuusalueella mutta eihän se ohikulkijaa haittaa. Hotellissa oma ravintola jossa päivällinen ja erittäin hyvä palvelu. Nuori miestarjoilija oikein halusi puhua englantia mahdollisimman paljon ja teki meille vielä ilmaiset shotit oman reseptinsä mukaan. P-paikka oli maksullinen, mutta so what, homma oli kunnossa ja turvallinen.
Ke 18.9. aamulla taas hölkkäämään reilu puoli tuntia. Löydettiin läheltä metsäautotie, niin ei tarvinnut asfaltilla mennä. Tämän jälkeen aivan loistava aamiainen hotellissa ja sitten tien päälle. Poznanin, Lodzin ja Varsovan kautta motaria pitkin. Lomzan kautta kohti Suwalkia ja Liettuan rajaa. Moottoritiellä on useita pisteitä joissa joutuu tietullin maksamaan...n. 26,50 € Puolan halki. Nyt kun mentiin kutakuinkin tasaista, ei auton kanssa mitään ongelmaa. Illalla Liettuan Marijampolessa. Liettuan rajan jälkeen piti ostaa tiemaksu N1-uokan ajoneuvolle. Tietöitä ja ties minkälaisia opasteita pimeässä ja googlen navikaan ei ihan pitänyt paikkaansa? Perille hotelli Vingis:iin löydettiin kuitenkin. Kaupassa käydessä olisin halunnut ostaa paikallisen Svytyras-oluen, mutta 20 jälkeen ei ollut enää mahdollista. Onneksi hotellin baarista sai.
To 19.9. aamulla taas hotellin viereiseen puistoon hölkkäilemään. Todella hieno ja siisti paikka jossa joki levenee ja mutkittelee ja puisto on saaressa joen keskellä. Sitten aamiaiselle hotelliin. Moni tarvike oli aamiaispöydästä loppu, mutta henkilökunnalla ei ollut aikomustakaan täydentää vaikka tilanteen näkivät. Kännykkää räpläsivät. No, enpä viitisinyt rutista, laitoin sitten Bookingiin hieman arviota. Sitten Via Balticaa pitkin Kaunakseen josta kohti Latvian rajaa. Tie oli aika urautunut, mutta ei onneksi ruuhkaa, toki rekkoja riittää. Latvian rajalla huoltiksella pysähdys kun piti taas ostaa Latvian tiemaksu N1-luokan ajoneuvolle, 8 € / vrk. Samalla hyvä pikalounas ja kahvit. Erittäin ystavällinen henkilökunta ja selvästi havaitsi, että nuori myyjä halusi puhua mahdollisimman paljon englantia. Riika kierrettiin kehätien kautta, mutta joskus ennenkin olen miettinyt, että kannattaako? Siellä on liikaa liikenne-valoristeyksiä. Latviassa pitää myös varautua, että jos tiessä on yhtenäisellä viivalla erotettu leveä piennar, vastaantuleva saattaa lähteä ohittamaan vaikka tulet vastaan ja olettaa, että väistät viivan yli. Se on siellä tapana vaikka meillä se ei ole sallittua. 17 maissa päästiin sitten jo Viron puolelle Pärnuun jossa parin tunnin pyörälenkki ja iltapala ja sitten nukkumaan.
Pe 20.9. aamulla n. 45 min hölkkäilyä Pärnun rannalla ja sitten syötiin loistava aamiainen hotelli Hestia Strandissa. Tämän jälkeen nokka kohti Tallinnaa josta Tallinkilla 13.30 kohti Helsinkiä. Satamassa henkilö joka järjesteli autoja laivaan, tuli kyselemään auton korkeutta. Olin ostanut lipun 2,4 m korkealle ja 7 m pitkälle ajoneuvolle. Mulla oli Fordin piirros jossa oli auton mitat ja jossa korkeus 2394 mm. Kaveri oli sitä mieltä, että autoni oli korkempi, mutta tällä kertaa ei mitään...next time we give penaulty!
Helsingistä Tammisaaren kautta Särkisaloon saunaa lämmittämään.
Yhteenveto: Työ- ja lomamatkaa ei kannata yhdistää. Liikaa autossa istumista. On parempi varata ajoaikaa niin, että keskinopeus pydähdyksineen on vaikkapa 60 km/h ja sen perusteella sovittaa päivämatka niin, että aikaa jää muuhunkin. Toisaalta oli siellä monta mukavaakin hetkeä!